Kuka minä olen
Olen Tiina Riissanen, koulutukseltani sosionomi (AMK), ratsastusterapeutti (SRT) sekä laillistettu psykoterapeutti (kognitiivinen käyttäytymisterapia). Terapiatyöni aloitin ratsastusterapian parissa vuonna 2011. Psykoterapeutiksi valmistuin vuonna 2023. Terapeuttina olen aktiivinen, rohkea ja kuunteleva.
Pienet merkit kertovat suurista asioista.
Vuosien työskentely hevosten ja ihmisten kanssa yhteistä kieltä etsien on kasvattanut minusta herkkävaistoisen havainnoitsijan. Tämä kokemus on opettanut, kuinka tärkeää on huomata pienet merkit ja tunteiden nyanssit. Herkkä havainnointikyky ohjaa myös työskentelyäni kognitiivisen psykoterapian asiakkaiden kanssa. Nykyään yhdistän työssäni kehollisen kokemuksen ja keskustelun. Näin asiakkaani voivat vahvistaa tunnetaitojaan ja löytää tasapainoa arjessa.
En rajoitu kuuntelemaan – kuljen rinnalla ja tartun asioihin.
Terapeuttina en rajoitu vain havainnoimaan ja kuuntelemaan asiakkaan kokemusta ja tarinaa. Tartun asioihin aidosti läsnä olevalla ja tunteita arvostavalla otteella, aktivoiden ja vahvistaen asiakkaan omaa sisäistä prosessia. Tunteiden kanssa työskentely on keskeistä. Vaikeitakaan tunteita ei sysätä syrjään, vaan niitä opetellaan kohtaamaan ja kantamaan yhdessä. Terapiassa rakennamme turvallisen ja luottamuksellisen pohjan, josta lähteä rakentamaan asiakkaan tavoitteiden mukaista polkua.
Kaikki tunteet kuuluvat terapiaan.
Terapiatyössä on tärkeää huomata myös onnistumiset ja edistyksen askeleet. Minun kanssani terapiassa saa nauraa ja heittäytyä – yhdessä jaettu ilo on yhtä tärkeää kuin jaetut haasteet, vaikka välillä kuljettaisiinkin vaikeiden asioiden äärellä.
Myös ärsyyntyminen, turhautuminen ja muut epämukavat tunteet ovat tervetulleita!
Terapeuttina – mutta myös ihmisenä
Minulle terapeuttina on tärkeää olla aito ja inhimillinen. Se näkyy siinä, että olen läsnä, reagoin ja sanon asioita ääneen – en vain kuuntele sivusta.
Terapeuttina pidän tärkeänä pysähtyä myös oman elämäni äärelle ja haastaa itseäni kasvamaan ja kehittymään. Elämä ei ole pelkkää suorittamista tai tasapainon hakemista. Välillä se on myös rosoista, keskeneräistä ja ihan rehellisesti sitä, että makaa sohvalla eikä jaksa. Uskon, että juuri tunteet – myös ne hankalat – tekevät meistä ihmisiä ja erottavat meidät koneista.
